- 13.6.2021
Kirjoittelin reilu 4 v sitten paikallislehteen hyvästä johtamisesta, hyvejohtajuudestakin. Emme vielä tienneet, miten vaaleissa käy ja kuka lunastaa Tuusulan ensimmäisen pormestarin paikan. Silloin toivoin koko uudelta pormestaristolta suurisieluista palvelujohtajuutta. Ei ääripäitä, ei junttamaista direktiojohtamista, muttei myöskään koko maailmaa syleilevää, näkemyksetöntä kunnan talousahdinkoon ajavaa johtamista.
Valtuustokauden aikana olemme nyt arvioineet ja kehittäneet uutta pormestarijärjestelmäämme säännöllisesti. 2019 tehdyn väliarvioinnin tahtotilana oli, että johtamisjärjestelmään todetut tarvittavat muutostoimenpiteet toimeenpannaan valtuustokauden loppuun mennessä. Väliarvioinnissa keskeisimmäksi kirjattiin arvioinnissa koottujen valtuustokauden kokemusten ja kehittämislinjausten hyödyntäminen ja välittäminen uudelle valtuustolle.
Välillä näytti siltä, että kunnanhallitus yrittää ohittaa täysin valtuuston tässä prosessissa, mutta valtuusto piti asemastaan kunnan ylimpänä päättävänä elimenä kiinni. (Kirjoitin tästä pidemmin LOKIini.) Mutta väännön jälkeen ilma puhdistui: pormestari lupasi tuoda sekä hallintosääntöä että tarvittavia toimintatapamuutoksia koskevat muutostarpeet valtuuston viimeiseen kokoukseen kesäkuussa. Ja mikä merkillepantavaa, näiden johtamisjärjestelmämme valuvikojen korjaamiseen esitettyjen muutosten reivaamistyössä ovat olleet mukana kaikki ryhmät, hyvässä hengessä. Vain laajalla osallisuudella voimme päästä demokraattisesti hyväksyttäviin lopputuloksiin.
Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että vaalien suurin ryhmä lähtee neuvottelemaan muiden ryhmien kanssa vaalien jälkeen tasapuolisesti, jättämättä yhtään ryhmää ulkopuolelle. Minusta suurin virhe, joka viime vaaleissa tehtiin, oli salliessa oppositioasetelman syntyminen ns. pormestariryhmän ja ns. Ysiryhmän (keskiryhmät + Vastuullinen oikeisto) välillä ja samalla syvän kuilun aukeneminen valtuustoon. Tiedän, etteivät neuvottelut olleet helpot, varsinkaan pormestarimallia ylipäänsä vastustaneiden ryhmien kanssa, mutta olet kanssamme tai olet ulkona / hallitus vs. oppositio -asetelma ei paikallisella tasolla, yhteisten asioiden eteenpäin viemiseksi toimi. Ja juuri siksi tulisi keulahahmon eli suurimman ryhmän pormestariehdokkaan ja neuvottelujen vetäjän osoittaa aitoa johtajuutta ja tehdä kaikkensa yhteistyön rakentamiseksi alusta alkaen. Kuten jatkossa myös pormestarin ja apulaispormestarien.
Keskari kysyi pormestariehdokkailta vähän aikaa sitten, millaisen pormestarin Tuusula tarvitsisi. Vastasin tämän 4-vuotisen pormestarimallin kokemukseni perusteella seuraavasti:
Pormestari on luotettava, tasapuolinen ja laajakatseinen, kokenut arvojohtaja ja strateginen visionääri. Hän edustaa esimerkillisenä kuntaa ulospäin, valvoo kunnan etua kuntayhtymissä/alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti, kuuntelee aktiivisesti, viestii avoimesti ja on kuntalaisia (asukkaita, yrityksiä, yhdistyksiä) lähellä. Hänen tärkeintä tonttiaan on kunnan sitkeän edunvalvonnan lisäksi koostaa yhteistyössä kunnan strategiset tavoitteet ja toimeenpanna ja seurata niitä kunnan ja kuntalaisten etu edellä, tehokkaasti sekä kustannustehokkaasti - kestävä ympäristö- ja talouspolitiikka aina toimintaa ohjaten.
Valitseeko valtuusto joukostaan vaalien jälkeen sen kaikkein pätevimmän pormestarin tehtävään? Ja onko tämä valittu myös etukäteen avoimesti ryhmien ehdokkaana pormestariksi? Siinäpä pari avainkysymystä. Elämme jännittäviä vaali- ja vaalinjälkeisaikoja!
Onnea kaikille vaaleihin!
Kirjoitukseni on hieman lyhempänä julkaistu myös Keski-Uusimaa -lehdessä.
- Tämä kirjoitus on julkaistu kesällä 2021.
Sotepalvelut ovat puhuttaneet Tuusulassa viime aikoina paljon - ja syystäkin. Edellisen valtuuston siirrettyä sotepalvelut kuntayhtymään eivät yksittäiset kunnanvaltuutetut voi niihin enää päätöksenteossa juurikaan vaikuttaa - ja yksittäiset yhtymäluottamushenkilötkin marginaalisesti, jolleivät saa kuntien enemmistöä yhteisesti vaikuttamisen taakse. Halusinkin avata tässä LOKI-kirjoituksessani Keusoten tähänastista polkua ja näkemyksiäni sen haasteista ja kehittämistarpeista.
Tuusulan edellinen valtuusto oli juuri ennen nykyisen valtuustokautemme alkua valinnut sotepalvelujensa toteuttajaksi Keski-Uudenmaan kuuden kunnan yhteisen kuntayhtymän. Kuntayhtymässä oli luvattu parempaa sotekustannusten hallintaa ja parempia palveluita laajemmin saataville kuntayhtymän "leveämmillä hartioilla" tuotettuna. Keusote onkin alkuvuosinaan toiminut hyvinvointialueen malliesimerkkinä Uudenmaan alueella ja saanut runsaasti valtionapua mm. toimintamalliensa kehittämiseen sekä valinnanvapauskokeiluun. Kuntayhtymän alkuvaiheessa kehitellyt innovaatiot ovat olleet edistyksellisiä. Keusote on ollut meille keskiuusimaalaisille oikea ylpeyden aihe.
Kuntayhtymän tavoitteena onkin ollut ketterät, digitalisaation mahdollisuuksia asiakaslähtöisesti hyödyntävät, riittävät palvelut kuntayhtymän alueelle ja kuntien jo olemassa olevien hyvien käytänteiden laajentaminen kaikkiin yhtymän kuntiin. Matalan kynnyksen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin satsaamalla on ollut tarkoitus vähentää kalliiden raskaimpien hoitojen tarvetta ja samalla sitä inhimillistä kärsimystä, jota voi aiheutua, jollei asiakas saa terveydenhuollon palveluja riittävän ajoissa. Väestömme nopea ikääntyminen nostaa myös palvelujen tarvetta ja kuntayhtymän leveämmillä hartioilla näitä piti olla helpompaa toteuttaa kuin yksittäisen kunnan keinoin.
Tuoreen kuntayhtymän sloganiksi valitsimme strategisten tavoitteidemme hengessä "sote ihmisen kokoiseksi". Yhteinen asiakastietojärjestelmä piti myös saada nopeasti aikaan sujuvan tiedonvälityksen, asiakkaiden ja henkilöstön tiedonsaannin ja asioimisen sekä turvallisen tietojen tallentamisen mahdollistamiseksi sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Tuusula oli valinnut asiakastietojärjestelmäkseen Apotin jo viime valtuustokaudella. Jos olisin päässyt päättämään asiasta, olisin valinnut suomalaisen, olosuhteisiimme ja järjestelmiimme paremmin sopivan järjestelmän kehittämisen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestelmien yhteen tuomiseksi. Mutta sekä Suomen valtakunnallinen erikoissairaanhoito että Tuusula olivat päätyneet hankkimaan järjestelmäkseen yhdysvaltalaiseen Epic-järjestelmään perustuvan Apotin. Apotti on sairaaloissa käytössä, samoin lähialueemme kuntien perusterveydenhuollossa mm. Keravalla ja Vantaalla (jotka muuten ovat saaneet hillittyä sotekulujansa rajulta nousulta), mutta Tuusulaan sitä ei kuitenkaan Keusotessa ole saatu käyttöön. Kuntayhtymävaltuuston kuntien enemmistö hylkäsi kuntayhtymän esityksen Apotin valitsemisesta yhteiseksi asiakastietojärjestelmäksi. Tällä hetkellä kuntayhtymän toimintojen yhtenäisyyttä rapauttaakin kymmenet erilaiset asiakastietojärjestelmät, Tuusulan järjestelmä GFS on tulossa lähiaikoina elinkaarensa päähän ja meille suunnitellaan uutta potilastietojärjestelmää. Apottia Tuusulaan ei saada kuitenkaan käyttöön ainakaan ennen vuotta 2023 ja mahdollista hyvinvointialueeseen siirtymää. Ja nyt myös Keusoten pyrkimykset yhtenäisemmän asiakastietojärjestelmän perustamiseksi perusterveydenhuollon tarpeisiin ovat vastatuulessa, markkinaoikeudessa. Ketterät yhdenmukaiset järjestelmät ovat vielä kaukana.
Maakunta-/sotevalmisteluihin saadun vuolaan valtionavun hanojen ehtymisestä lähtien Keusote on kamppaillut taloushallintonsa haasteiden kanssa. (Asiakas)tietojärjestelmiin ja niiden kehittämiseen on investoitu valtavasti, mutta niiden kehittämistä ei mm. edistyksellistä yhteistä tietoallaspalvelua lukuun ottamatta ole saatu kunnolla edistettyä. Soten kokonaiskustannukset nousevat rajusti ja hallitsemattomasti vuosittain ja kustannusnousut ovat kerta toisensa jälkeen tulleet yhtymän talousjohdolle yllätyksenä. Keusoten jäsenkunnat ja luottamushenkilöt ovatkin vaatineet kustannusten rajun nousun pysäyttämistä, riittäviä taloushallinnon resursseja henkilöstöön, ja sekä sisäistä että ulkoista tarkastusta kuntayhtymän taloudenpitoon. Sotekulujen tämänhetkinen nousutahti merkitsisi Keusotekunnille myös isoja leikkauksia valtionosuuksiin, joten tilanne ei ole kuntien kokonaistalouden kannalta kestävällä tasolla.
Keusote onkin käynnistänyt tuottavuusohjelman, jonka kautta on tarkoitus hillitä sotekustannusten nousua mm. tarjoamalla toisaalta parempia digitaalisia palveluja niille, jotka niistä eniten hyötyvät, ja toisaalta tarjoamalla riittävän varhain riittävän kattavia palveluja, jotta asiakkaat eivät ajautuisi raskaimpien ja samalla kalleimpien palvelujen piiriin. Näitä matalan kynnyksen palveluja voivat olla esimerkiksi kuntouttavat ja päivätoiminnat ikäihmisille ja vammaisille sekä oikea-aikaiset terapia- ja mielenterveyspalvelut. Myös yhteistyöllä kuntien kanssa kuntayhtymä pyrkii edistämään väestön terveyttä ja hyvinvointia, asukkaiden sairastavuuden vähentämiseksi ylipäänsä.
Mutta Keusotella on tällä hetkellä haasteita tuottavuusohjelman toteuttamisessa. Kunnissa henkilöstön toimesta ideoidut ja toteutetut parhaat käytänteet eivät ole laajenneet Keusotealueella käyttöön toivotusti, vaan matalan kynnyksen lähipalveluita on kunnista jopa lakkautettu. Tuusulan sotehenkilöstön kehittämää kiireettömän hoidon saatavuuden (T3-) mallia vietiin toki, tosin konsulttivetoisesti, muihin Keusotekuntiin, mutta malli ei sellaisenaan toiminut esim. useammassa vuorossa toimivassa Järvenpäässä. Lopulta Keusote päätti siirtää Hyrylän sotehenkilökuntaa purkamaan Järvenpään Justin jonoja vastaanottojonojen purkamiseksi ja tämä on vuorostaan pidentänyt Tuusulan hoitoon pääsyn jonoja. Palvelujen parantaminen yhtäällä heikentämällä niitä toisaalla ei ole kestävä toimintamalli. Keusoten konkreettiset tuottavuussuunnitelmat perustuvat kuitenkin yhä liian paljon palvelutason höyläämiseen ja liian vähän näihin ennaltaehkäisyä tukeviin rakenteellisiin muutoksiin palveluissa.
Lisäksi Keusote kamppailee henkilöstön saatavuuden ja riveissä pitämisen kanssa. Henkilöstön parissa vallitsee kasvavaa työtyytymättömyyttä, jonka juurisyihin ei olla pureuduttu riittävästi - ei olla osattu lähteä hakemaan ratkaisuja ja parhaita toimintatapoja riittävän ruohonjuuritasolta, käytännön työn tekijöiden omaan kokemukseen nojaten. Mm. Keusoten Tuusulan puheterapeutit irtisanoutuivat turhauduttuaan ylhäältä alaspäin saneltuihin, heidän mielestään toimimattomiin toimintamalleihin sekä omien vaikutusmahdollisuuksiensa vähäisyyteen. Tällä palvelujen saatavuuden lakkaamisella/heikkenemisellä on pitkäkantoiset vaikutukset: se osuu kipeimmin heikoimpiin, kuten niihin lapsiin, jotka kehityksessään tarvitsevat tukea.
Kaiken lisäksi Keusoteen on pääkaupunkiseudun kupeessa kohdistunut erityisen kovat paineet koronapandemian hoitamiseksi. Kuntayhtymän ensimmäiset vuodet eivät todellakaan ole olleet helppoja ja "ihmisen kokoinen sote" on ollut ajoittain karkaamassa, mutta pidetään siitä kiinni.
Keusotehallituksessa olen pitänyt kynsin hampain Tuusulan ja "pienen ihmisen" puolta sekä peräänkuuluttanut Keusotelta kestävää taloushallintoa, ainoana sitoutumattomien edustajana, mutta usein hyvässä yhteistyössä muiden puolueryhmien edustajien kanssa, joille sotepalveluiden saatavuus ja saavutettavuus ovat myös prioriteetteja.
Olen Keusoten hallituksen lisäksi myös Tuusulan päätöksenteossa puolustanut sotepalveluitamme Keusoten mukana tulleilta leikkureilta mm. seuraavien toimintojen osalta - osin onnistuneesti, osin taipuen enemmistön tahtoon:
- Lasten neuropsykologisen tuen lakkauttamisen estämiseksi tein esityksen Tuusulan valtuustossa, mutta hävisin äänestyksen valtuustossa raskain sydämin. Palvelua alettiin reilu vuosi lakkauttamisen jälkeen tuottaa Keusoten laajuisena palveluna, mutta se tavoittaa aiempaan palvelutasoon verrattuna enää murto-osan sitä tarvitsevista tuusulalaislapsista.
- Kun kuntaan kiiri huhua Tuusulan kotisairaalayksikön purkamissuunnitelmista, otin asian puheeksi Tuusulan valtuustossa, kokouksen muissa/ilmoitusasioissa ja tästä nousi vahvaa vastustusta sekä Tuusulan valtuustossa että Keusotehallituksessa. Olisi mielestäni ollut järkevää säilyttää hyvin toimiva ja tehokas yksikkö Tuusulassa, eikä purkaa ja hajauttaa sitä muihin Keusotekuntiin. Yksikkö kuitenkin lakkautettiin kuntayhtymän operatiivisena päätöksenä. Heti tämän jälkeen esitin Keusotehallituksessa, että kuntien sotepalvelutasoon suunniteltuja leikkauksia ei tule enää tehdä ns. operatiivisina päätöksinä kuntien ja yhtymähallituksen tietämättä, vaan tällaiset suunnitelmat tuodaan alkuvaiheessa jo neuvoteltaviksi asianosaisten kuntien kanssa. Esitykselleni oli vahva kannatus hallituksessa ja kuntayhtymän johto sitoutui siihen. Koska kuitenkin palvelujen katoaminen kunnastamme ja/tai keskittäminen muihin Keusotekuntiin on tullut ns. puun takaa eteemme yhä useammin, hyvä yhteistyökumppanini, Keusotevaltuuston jäsen Annina Nuutinen, jätti hallitukselle tekemäni esityksen asian painottamiseksi vielä valtuustoaloitteena.
- Kellokosken ja Jokelan terveysasemien lakkautusta vastustin koko Tuusulan Keusotepäättäjäkaartin kanssa. Sen saimme estettyä, koska Keusoten perustelut lakkautuksilla saatavista "säästöistä" olivat häilyvät ja marginaaliset. Kolmen terveysaseman lakkautuksella olisi saatu korkeimpien arvioidenkin mukaan vain n. miljoonan säästöt 40 milj euron säästötavoitteissa, eikä säästöarviossa ollut huomioitu sitä, että lakkautettavan terveysaseman palvelut tulisi silti järjestää saavutettavasti muualla.
- Ikäihmisten päivätoiminto-palveluita Keusote oli myös leikkaamassa Tuusulan sotebudjetista, mutta esitin Tuusulan budjettivaltuustossa niiden palauttamista soterahoitukseemme ja sain äänestettyä palvelun pysymään meillä. Muiden kohtaaminen ja matalan kynnyksen terveystoimenpiteet päivätoimintojen lomassa tukevat varmasti monen ikäihmisen hyvinvointia merkittävällä tavalla.
Valtuustokautemme on tulossa päätökseensä ja samalla nelivuotiskauteni Keusotehallituksen jäsenenä. Toivonkin hartaasti, että minua seuraavat hallituksen jäsenet pitävät tiukasti kiinni riittävistä ja riittävän matalan kynnyksen sote-lähipalveluista ja harjoittavat voimakasta edunvalvonta-, vaikuttamis- ja verkostointityötä sekä viestintää asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin palvelujen pitämiseksi hyvällä tasolla ja kuntayhtymän kustannusten nousun suitsimiseksi.
Koululiitua koskevia aloitteita ei saada valtuuston käsittelyyn ennen syksyn koulukyytipäätösten voimaantuloa - mitä tehdä?
Tuusulan kunnan hallintosäännön 14 luvun 99 pykälässä on kirjattu valtuutetun oikeudesta tehdä kirjallisia aloitteita kunnan toimintaa ja hallintoa koskevissa asioissa. Aloite on lähetettävä kunnanhallituksen valmisteltavaksi ja kunnanhallituksen - ja tietenkin sen puheenjohtajan, pormestarin - tulee huolehtia siitä, että aloitteet tulevat valmistelluksi. Kunnanhallituksen on vuosittain maaliskuun loppuun mennessä esitettävä valtuustolle luettelo valtuutettujen tekemistä ja kunnanhallitukselle lähetetyistä aloitteista, joita valtuusto ei edellisen vuoden loppuun mennessä ole lopullisesti käsitellyt. Samalla on ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin niiden johdosta on ryhdytty.
Kunnanhallitukselle aloitteet valmistelee yleensä asiasta vastaava toimialue ja ne käsitellään useimmiten ensin vastuulautakunnassa.
Valtuustoaloitteen kautta valtuutetuilla tai nuorisovaltuutetuilla on mahdollisuus nostaa tärkeäksi kokemiaan asioita kunnan valmisteluun viranhaltijavalmistelun ulkopuolelta. Joskus aloitteet ovat kunnan ”putkessa” hyvinkin pitkään. Viime valtuustossa saimme käsittelyyn mm. Aarno Järvisen viisi vuotta sitten jättämän Jokelan eläkeläisten aloitteen uudenlaisesta ikäihmisten asumiskokeilusta. Hyvä kuitenkin, että se eteni.
Mutta mitä tapahtuu silloin, jos vastaava viranhaltija ei pidä aloitetta käsittelyn arvoisena? Käsittelyä saatetaan myös lykätä, jopa vuodesta toiseen, vaikka niin kauan kunnes aika tekee tehtävänsä ja aloite on ”loppuun käsitelty” ennen käsittelyn alkuakaan. Toteutuuko tällöin kuntademokratia ja valtuuston ylin päätäntävalta kunnassa?
Otetaan esimerkiksi kaksi jättämääni aloitetta. Toisen jätin yli 3 v sitten ja se koskee kameravalvontaa vaarallisilla teillä, joilla ajetaan usein ylinopeutta tai rikotaan usein muuten liikennesääntöjä, ja joista aiheutuu riskejä eritoten pienille teillä liikkujille. (Esim. Maisalantie, Lahelantie, Tuusulanjoentie, Linjatie ja Vanhankylän koulutie). Nostin kameravalvontamahdollisuuden selvittämisen vaarallisilla tieosuuksilla, eritoten kouluteillä, tavoitteeksi myös Tuusulan toimintasuunnitelmaan ja olen nostanut sen valtuustossa uudelleen toimintasuunnitelmaan nyt jo kolmena peräkkäisenä vuotena. Myös ELY olisi kiinnostunut kunnan kanssa yhteistyöstä teiden turvallisuuden parantamiseksi kunnan alueella sijaitsevien ELYn teiden osalta. Tämä kustannustehokas ja tehokas keino suitsia ylinopeuksien aiheuttamia liikenneriskejä, jonka mm. Porvoo on ottanut käyttöönsä, on kuitenkin osoittautunut miltei mahdottomaksi Tuusulan kunnan selvittää.
Kouluteiden turvallisuutta koskee vahvasti myös toinen helmikuussa jättämäni aloite Koululiitu-järjestelmän uudelleen arvioimiseksi. Tuusulan käyttöönottaman koulumatkojen turvallisuutta arvioivan Koululiitu-systeemin on todettu aiheuttaneen virheellisiä turvallisiksi luokitteluja aiemmin turvattomiksi luokitelluille kouluteille. Jos lapsen koulutie on muuttunut algoritmin arvion myötä turvattomasta (=koulukyytiperuste) turvalliseksi, tulee vanhempien valittaa peruutetusta koulukyydistä kunnalle, jonka jälkeen koulukyyti perustelujen perusteella myönnetään, tai sitten ei. Joidenkin teiden turvallisuusluokituksia on kuulemani mukaan vanhempien valitusten myötä muutettu, muttei kaikkien.
Kouluteiden turvallisuusluokitukset tulisikin tehdä kokonaisvaltaisesti teiden todellisen turvallisuustilanteen arvioinnin mukaan - ei pelkästään algoritmiin nojaten ja tapauskohtaisesti valitusten perusteella. Minusta, monista muista päättäjistä ja vanhemmista se olisi järkiratkaisu tämän syntyneen ongelman edessä.
Olen pyytänyt aloitettani sekä myös aloitteena jättämääni Rusutjärven vanhempien ja Rusutjärvi-seuran kannanottoa koulukuljetuksiin valmisteltavaksi jo useaan otteeseen kasvatus- ja sivistyslautakunnan kokoukseen, jotta saisimme niihin vastauksen ennen koulujen alkua ja uusien koulukyytipäätösten voimaantuloa syksyllä, mutta tuloksetta. Eilen sain kuulla, ettei aloitteita ole haluttu valmistella lautakunnan käsittelyyn useista kehoituksista huolimatta, eli ne eivät ehdi käsittelyyn ennen koulujen alkua syksyllä. Eikä kunnan johto voi vaikuttaa asiaan mitenkään.
Typertyneenä mietin tämän tekstini alussa kirjoittamaani otetta kuntamme hallintosäännöstä: kunnanhallituksen tulee huolehtia siitä, että aloitteet tulevat käsitellyksi. Eihän valtuutettujen jättämien aloitteiden joukosta voida valmisteluun ”valikoida rusinoita pullista”? Eihän kunnassamme haudata ns. vaikeampia kysymyksiä?
Voihan aloitteet tietenkin käsitellä myös myöhemmin - toivottavasti kuitenkin ennen syksyn pimenemistä. Syyslukukauden alussa uudet koulukyytipäätökset ovat ehtineet jo astua voimaan ja monet pienet koululaiset ennättäneet tarpomaan kouluteiden kapeita pientareita.
Toteutuuko valtuutetun aloiteoikeus siis aidosti kunnassamme - ja samalla kuntademokratia? Ja toteutuuko lasten oikeus turvalliseen koulutiehen? Ymmärrän todellakin vanhempien hädän tällaisessa tilanteessa, enkä näe millään, että kunnan tekemät lapsivaikutusten ja riskien arvioinnit mahdollistaisivat lasten lähettämisen ilman koulukyytiä turvattomille kouluteille. Johtajuuden arvo mitataan mielestäni pohjimmiltaan siinä, kuinka johtaja huolehtii heikoimmista. Eli esimerkiksi juuri niistä innokkaista koulupolkunsa aloittajista, jotka kulkevat ajotien kapeaa piennarta koulua kohden liian isot reput selässään, ja toisaalta kuitenkin vielä kehittymättömät turvallisuustaidot ”repussaan”. Valtava vastuu siirtyy samalla näillä kouluteillä autoileville. Mielestäni kunta ei voi tällaista riskiä sallia ja kuntamme keulahahmon tulisikin oikaista asian valmistelua nyt kiireellisesti oikealle raiteelle.
Kuva Rusutjärven koulutieltä